Taloudellinen Riippumatto

No, ainakin yksi ehdottomia suosikkejani, jos nyt ei ihan kaikkien aikojen... Onhan noita hyviä puheita sen verran paljon, mutta kyllä tämä yksi niistä on eli Steve Jobsin vuonna 2005 pitämä valmistujaispuhe Stanfordin yliopistosta valmistujille. Puheessa on mielestäni paljon hyviä näkökulmia työelämään, sopivan työn etsimiseen, motivaation löytämiseen ja epäonnistumisen pelon välttämiseen. Jobs kehoittaa kuulijoita etsimään sellaista työtä, jota he rakastavat tehdä, koska se on ainoa tapa tehdä todella aidosti mahtavaa työtä. Ja koska työ tulee joka tapauksessa viemään suuren osan elämästä, ainoa keino saavuttaa onnellisuus on tehdä sitä mitä rakastaa. Toki helpommin sanottu kuin tehty, koska sen oman kutsumustyön löytäminen ei aina todellakaan ole kovin suoraviivaista. Jobsin ohje tähän on selkeä: jatka etsimistä, älä asetu paikoilleen (vääränlaiseen työhön). Joku voisi sanoa, että puhe on joiltain osin ristiriidassa taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun kanssa. Mi

Törmäsin hiljattain Twitterissä tällaiseen säästämistä rajusti kyseenalaistavaan twiittiin ja sitä seuranneeseen värikkääseen keskusteluun: No niin, "carpe diem" , "kerran täällä vain eletään" , "nuoruutta ei saa takaisin" ja "käärinliinoissa ei ole taskuja" - sanontoja riittää, joilla itselleen voi uskotella jatkuvan kädestä suuhun -elämisen ja kulutusta palvovan sopulilauman seuraamisen mielekkyyden. Vastaus tuohon hieman provosoivastikin esitettyyn kysymykseen ”miksi hitossa haluaisin olla 72-vuotiaana miljonääri” on, että miljonääriksi (tai ”suuren varallisuuden omistajaksi”) lopulta tuleminen on itse asiassa vain  sivutuotos prosessista ja elämäntavasta, joka vähentää riippuvuutta töistä, stressiä rahasta ja sen aiheuttamia murheita koko matkan ajan. Jo ensimmäinen 10% tuosta miljoonasta lisää elämänlaatuasi lisääntyneen liikkumavaran kautta. Jos olet matkalla miljonääriksi 72-vuotiaana, olet lisännyt taloudellista turvaa,

Paljon puhetta ja parran pärinää viime aikoina vapaudesta eri blogeissa ja muualla mediassa. Tasapainotetaanpas vähän tätä hommaa, ja kirjoitetaan vaihteeksi siitä kolikon toisesta puolesta eli työstä ja omasta työ- ja työnhakuhistoriastani. Minulla on kokopäiväistä työkokemusta jo aika pitkälti päälle vuosikymmenen ajalta, mutta en ole koskaan ollut sellaisessa työtehtävässä, josta olisin todella aidosti nauttinut yli puolta vuotta putkeen. Toki hyviä juttuja ja saavutuksia on ollut paljon, mutta ei niin hyvää, ettenkö olisi lopettanut työntekoa, jos se vain olisi ollut taloudellisesti mahdollista tai järkevää. Olen stressannut ja ottanut itselleni turhan suuria paineita työstä, olen joutunut katsomaan varsin ikäviä taktisia pelejä ja selkäänpuukottamisia työpaikan sinänsä koomisissa "valtataisteluissa", ja muutenkin juossut piristeiden voimalla oravanpyörässä syysloskaa tallaten maanantai-aamuna ennen kuin aurinkokaan on ehtinyt nousemaan.  Olen viimeisten vuosien aikan

Käyttämäni osakevälittäjä Nordnet uusi hiljattain oman mobiilisovelluksensa. Nordnet on muutenkin tehnyt uudistuksia viime aikoina mm. visuaaliseen ilmeeseensä ja tuonut uusia digipalveluja asiakkailleen - tuntuu olevan hyvä tahti päällä! Tässä artikkelissa kerron hieman tarkemmin uusitusta Nordnet appista ja mitä mieltä itse olin uudistuksesta. Aiempi Nordnetin sovellus ei koskaan oikein vakuuttanut allekirjoittanutta, ja niinpä käytin aina myös puhelimella nordnet.fi-palvelua, vaikka se ei ollutkaan milläänlailla mobiilioptimoitu tai responsiivinen. Siinä mielessä odotukset oli nyt asetettu sille tasolle, että käyttöön saadaan appi, joka siirtää tuon desktop-palvelun puhelimella selailun historiaan. Vaivattomuutta kirjautumiseen Heti käynnistettyäni uuden sovelluksen huomasin itselleni hyödyllisen ominaisuuden - Touch ID:n. iPhone-sovelluksesta löytyy siis nyt kirjautuminen sormenjäljellä, mikä tekee tunnistautumisesta huomattavasti aiempaa näppärämpää. Touch ID:n saa aktivo

Taloudellinen riippumattomuus on taas tänään ollut isosti tapetilla, kun Helsingin Sanomat julkaisi (täysin epäonnistuneella otsikolla varustetun)  artikkelin 22-vuotiaasta tradenomiopiskelijasta Alisasta, joka tavoittelee aikaista eläkettä. Tiedä sitten, ovatko nämä lisääntyvät artikkelit kokoajan niitä pörssihuipuista viestiviä signaaleita, mutta joka tapauksessa artikkeli ja siitä herännyt keskustelu on ollut varsin mielenkiintoista. Sijoitusteemainen twitter-feediini tulvi yllätyksekseni aika paljon kritiikkiä, tai sanotaanko kriittistä ihmettelyä artikkelia kohtaan. Mieleni tekisi sanoa jopa kognitiivista dissonanssia. Oma näkemykseni artikkeliin on: Alisa on ehdottomasti oikeilla jäljillä ja huomattavasti pidemmällä omassa ajattelussaan kuin mitä vaikka allekirjoittanut oli 22-vuotiaana. Artikkelin pohjalta uskon ehdottomasti, että Alisalla on edessään hyvä tulevaisuus. Saavuttaako hän täyden taloudellisen riippumattomuuden tavoittelemaansa 35 ikävuoteen mennessä? Todennäkö

Viime viikolla Bank Norwegian ilmoitti laskevansa talletustiliensä korot kertarysäyksellä 1,75%:sta 0,75%:iin eli -57%:n muutos talletuskorkoon, mikä vaikuttaa aika isosti mm. monen suomalaisen piensijoittajan korkotuloihin. Pelkästään suomalaisia blogeja lukemalla voi todeta, että korkopäätöksen jälkeen rahaa on virrannut aikamoisia summia BN:stä poispäin. Pelkästään muutamat sijoitusbloggaajat ovat ilmoittaneet vetävänsä yhteensä jopa satoja tuhansia euroa talletuksia pois norjalaispankista. Kun vaikutusta miettii laajemmin ja muut markkinat huomioiden, voi kokonaissumman hurjaa kokoa vain arvailla. Itse veikkaan sen olevan helposti kymmeniä miljoonia euroja vain muutaman päivän aikana.  Olisi kiva olla kärpäsenä BN:n neuvotteluhuoneen katossa ja kuunnella kaduttaako korkopäätöksen tekeminen ja varsinkin noin raju kertalasku, kun he ovat nähneet vaikutukset talletusten poisvetämiseen. Itse olisin odottanut pehmeämpää, porrastettua laskua, jolloin talletuspako olisi varmasti jäänyt

Osake- ja rahastosalkkuni markkina-arvo ylitti hiljattain ensimmäistä kertaa ikinä 100 000 euroa. Kuten kuuluisa ja kulunut sanonta kuuluu, ensimmäinen sata tuhatta on se vaikein, ja paikkansahan se toki pitää, koska tuon jälkeen korkoa korolle alkaa jauhamaan jo jonkinmoista jälkeä. Toki itse olen joskus ajatellut, että tuo jenkkilähtöinen sanonta kääntyisi ehkä paremmin tänne Pohjoismaiseen verohelvettiin hyvinvointivaltioon sopivammin muotoon ”ensimmäinen 150k...” - sen verran varsinkin osinkosijoittajan korkoa korolle -efektin vaikutusta syö meidän tiukempi verotus, ja ehkä myös maltillisempi palkkataso asiantuntijatehtävissä. Anyway, nyt kun tuo sata kiloa on salkun osalta poksautettu rikki, on aika kysyä; miltä nyt tuntuu ? Kun aloitin sijoittamisen vuonna 2010, pystyin aluksi vain uneksimaan 100k rajasta. Toisaalta vauhtiin päästyäni nostin salkkuni koon aika nopeasti 30 000 euron tasolle, mikä oli jo kohtuullinen siivu tämänpäivän saldosta. Sitä seurasi kuitenkin us