Taloudellinen riippumattomuus on rahaa suurempaa

Eilen olisi ollut päiväkodissa isänpäivätapahtuma, johon lapset olivat valmistelleet jotain. Paljon olikin kuulemma isiä ollut paikalla, vaan enpä ollut itse.

Olin palaverissa.

Noin 20 aiemman tällä viikolla jo istutun palaverin päätteeksi perjantaina loppuiltapäivästä oli vielä niin muka-tärkeä kokous, johon olisi huiman tärkeää osallistua. Mitä siitä olisikaan tullut jos, heaven forbid, olisin jättänyt osallistumatta! Taivas olisi varmasti pudonnut niskaan, vähintään.

Jälleen yksi suomalaiselle palaverikulttuurille tyypillinen mitäänsanomaton, puolitehoton 1-tuntinen, joka vei 10 ihmisen ajan, kun se olisi voitu jutella ehkä kolmen ihmisen kesken ja muuten hoitaa vaikkapa Slackissä tai muita vastaavia viestintäkanavia pitkin. Jopa siinä kaikkien niin kovasti pelkäämässä ja parjaamassa sähköpostissa.

Aika on korvaamatonta

Tuo kokous ei muuttanut loppupeleissä mitään. Ei tullut parannuskeinoa syöpään, ei maailmanrauhaa, ei uusia Nobel-voittajia eikä edes läpimurtoa aikamatkustamisessa.

Sen sijaan yksi pieni 3-vuotias pettyi pahemman kerran katsellessaan muita lapsia ja heidän isiään päiväkodin pihalla.

Eikä tuo päivä ei toistu enää koskaan - ei ole takaisinmenoa sellaiseen hetkeen, jossa 3-vuotiaani odottaa yllättävänsä isänsä päiväkodin isänpäivävalmisteluissa. Se meni, ei tule enää.

Uusia harmaita palavereja korporaatioiden koneistoissa sen sijaan tulee jatkuvasti. Niitä tulee jo maanantaina viisi lisää. Niitä tulee riippumatta siitä, kuka missäkin ”roolissa” on milloinkin. Olenpa minä siellä tai en, palavereja on ja paljon, niitä tulee aina vaan lisää ja ne eivät lopu koskaan. 

Taloudellinen riippumattomuus on rahaa suurempaa

Normaalisti toki pyrin järjestämään töissä asiat niin, että pääsisin osallistumaan perheelleni tärkeisiin tapahtumiin. Tällä kertaa, eikä tämä suinkaan ole ainut, se ei ollut mahdollista.

Se ei ollut mahdollista, koska olen taloudellisesti riippuvainen.

Jos olisin taloudellisesti (tarpeeksi) riippumaton, tekisin vaivatta oikeat päätökset tällaisissa tilanteissa ilman, että kokisin riskeeraavani mitään asettamalla elämässä oikeasti tärkeät asiat oravanpyörässä ravaamisen edelle. 

Tämä muuttuu tulevina vuosina, en aio jatkaa orjanpyörän pyörittämistä yhtään pidempään kuin on pakko. Toivottavasti jo puolittainen (50%) riippumattomuus mahdollistaa vapaat valinnat ja downshiftaamisen aloittamisen, jolloin voin olla läsnä lapseni kanssa useammin. Tällaiset asiat tekevät taloudellisesta riippumattomuudesta rahaa suuremman.

Kommentit

  1. Lapselle läsnäoleminen on kyllä ihan luksusta. Järkevää ajankäyttöä. Itselle luksusaikaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Alisa, 22, on täysin oikeilla jäljillä

Viisi askelta FIRE:en