Taloudellinen Riippumatto

Taloudellinen Riippumatto täytti hiljattain kokonaista viisi kuukautta. Melko ensiaskelia tässä siis edelleen otetaan bloggaajana. Ohessa kuitenkin lyhyt yhteenveto siitä, mitä noihin ensimmäisiin kuukausiin on mahtunut ja millaisia tuloksia blogi on toistaiseksi saanut aikaan. Blogin ensimmäiset kuukaudet numeroina Ensimmäiset noin viisi kuukautta toivat mukanaan seuraavat lukemat: 19 blogipostausta tämän mukaanluettuna 15 100 sivun katselua 20 kommenttia (joista puolet omiani :)) 228 Twitter-seuraajaa 1015 katselua suosituimmalla postauksella 241 katselua vähiten suositulla artkkelilla Onko tämä hyvin vai huonosti.. vai hyvin huonosti? Ei mitään hajua. Tavoitteena kuitenkin olisi, että pikkuhiljaa saisi kirjoitettua mielenkiintoisempia sisältöjä ja kasvatettua blogin näkyvyyttä ja kävijlöiden määrää. Vielä toistaiseksi tälle ei ole ihan hirveästi aikaa ollut. Toivottavasti jonain päivänä blogi olisi kehittynyt siihen malliin, että se voisi jopa muutaman kympin kuussa

Olen aina ollut melko säästeliäs. Lapsenakin säästin rahaa säännöllisesti, jotta pystyin ostamaan esim. tietokoneen. Rahaa ei kuitenkaan koskaan ollut liikaa, enkä saanut aikuistuessani minkäänlaista merkittävää rahallista tukea vanhemmiltani. Itse asiassa niinkin lähimenneisyydessä kuin 12 vuotta sitten minulla oli rahaa hädintuskin 1000 euroa . Tuo summa on sen jälkeen lähes 180-kertaistettu. Kun aloitin työelämässä, pystyin yhtäkkiä säästämään satoja euroja kuussa. En vielä tuolloin sijoittanut lainkaan, vaan säästin pankkitilille, joka toi taloudellista turvaa, ja siihen aikaan vielä jonkinlaista korkotuottoakin. Muistan vieläkin hyvin hetken, jolloin säästöni ylittivät 10 000 euroa - se oli hieno virstanpylväs aikanaan. Muistan monesti ajatelleeni, että taloudellinen puskuri mahdollistaisi minulle halutessani tai pakon edessä usean kuukauden, ja myöhemmin usean vuodenkin mittaisen vapaan töistä. Vapaa-aika on ollut minulle tärkeää jo pitkään. En kuitenkaan koskaan ajatellut, e

Usein kuulee juttua, miten suomalaiset ovat lottokansaa, ja miten paljon järkevämpää sekä yksilön että kansantalouden näkökulmasta olisi, että lottoamisen sijaan nuo varat sijoitettaisiin tuottaviin kohteisiin, kuten pörssiosakkeisiin ja -rahastoihin. Ja tuohan on ihan totta. Se, miksi juuri lottoaminen on se mikä aina yhdistetään tähän sijoittamisen menetettyyn mahdollisuuteen johtuu tietysti siitä, että molemmissa sinällään oma sama päämäärä eli vaurastuminen - toisen tuotto-odotus vaan on -60% ja toisen +10%. Sinänsä loogista, mutta haastaisin kuitenkin tätä loton roolin ylikorostamista tässä keskustelussa, sillä lotto on vain pieni pisara valtameressä. Tuo valtameri on täynnä jokapäiväisiä epäoptimaalisia kulutustottumuksia, joita poistamalla saisi yhtälailla saman efektin aikaan, ja yhdistämällä vielä moninkerroin voimakkaamman. Jos ihmiset yksinkertaisesti optimoivat kulutustaan ja luopuisivat joistakin turhista, ajattelemattomista ja turhamaisista kulutustottumuksistaan,

Tällaisena tylsänä osinkosijoittajana on pakko välillä hämmästellä kaikkea tätä viime aikaista kohkaamista karhumarkkinasta. Milloin karhumarkkina alkaa? Ollaanko jo karhumarkkinassa? Kauanko karhumarkkina kestää? Panikoidako vai panikoidako oikein kunnolla? Pitää varmaan myydä kaikki - tänään tai ainakin ihan viimeistään huomenna! Tuossa yllä olevassa kuvassa on Homer Mikael Jungner , joka antoi eilen oman oraakkelimaisen lausuntonsa Twitterissä todeten, että nyt on huono hetki aloittaa sijoittaminen, koska ollaan jo karhumarkkinassa tai se on nurkan takana.  Huvittavasti hetkeä myöhemmin Omavaraisuushaaste-bloggaaja oli jo ehtinyt kaivaa esille Jungnerin aiemman twiitin 2,5 vuoden takaa , jossa hän pienen pörssilaskun jälkeen kertoi myyneensä kaikki osakkeensa. Tuota pientä laskua seurasi kaksi ja puoli vuotta pelkkää nousua, joten Jungner myi salkkunsa tyhjäksi todennäköisesti kymmeniä prosentteja alemmilla kursseilla (olettaen, että kyseessä oli hajautettu salkku ja joks