Mitä eroa on osinkosijoittajalla ja Mikael Jungnerilla?

Tällaisena tylsänä osinkosijoittajana on pakko välillä hämmästellä kaikkea tätä viime aikaista kohkaamista karhumarkkinasta. Milloin karhumarkkina alkaa? Ollaanko jo karhumarkkinassa? Kauanko karhumarkkina kestää? Panikoidako vai panikoidako oikein kunnolla? Pitää varmaan myydä kaikki - tänään tai ainakin ihan viimeistään huomenna!




Tuossa yllä olevassa kuvassa on Homer Mikael Jungner, joka antoi eilen oman oraakkelimaisen lausuntonsa Twitterissä todeten, että nyt on huono hetki aloittaa sijoittaminen, koska ollaan jo karhumarkkinassa tai se on nurkan takana. 

Huvittavasti hetkeä myöhemmin Omavaraisuushaaste-bloggaaja oli jo ehtinyt kaivaa esille Jungnerin aiemman twiitin 2,5 vuoden takaa, jossa hän pienen pörssilaskun jälkeen kertoi myyneensä kaikki osakkeensa. Tuota pientä laskua seurasi kaksi ja puoli vuotta pelkkää nousua, joten Jungner myi salkkunsa tyhjäksi todennäköisesti kymmeniä prosentteja alemmilla kursseilla (olettaen, että kyseessä oli hajautettu salkku ja jokseenkin indeksejä seuraava) kuin missä kurssit ovat tänään tiputtuaan viime aikaisen laskun myötä jo 20% huipuilta! 👀

Kenties Jungner on jossain välissä tuon 2,5 vuoden aikana joutunut ostamaan jo myymänsä osakkeensa takaisin huomattavasti kalliimmalla, menettäen merkittävän summan rahaa - tai sitten hän kyttää edelleen ostopaikkaa ja sitä, että kurssit palautuisivat toukokuun 2016 tasolle. Jos tuohon menee vaikkapa 3 vuotta, hän on menettänyt esim. 100 000 euron salkulla 10 000 euroa osinkotuloina (luvut pelkkiä esimerkkejä). Ja jos kurssit viimein laskevat toukokuun 2016 lukemiin, voi hyvin olla, että Jungnerin kaltainen spekuloiva ajoittaja ei vielä uskallakaan painaa ostonappia, vaan odottaa kurssien laskevan entisestään. Menetettyjen osinkotuottojen määrä kasvaa näin jatkuvasti, ja kurssit voivatkin lähteä äkillisesti uudelleen nousuun, jolloin joutuukin pitkän vuosien odotuksen jälkeen lopulta sittenkin ostamaan "kalliimmalla". 

Kuten Omavaraisuushaaste asian tiivistää: "Ajoittaminen. Ei. Kannata." 

Samaa aihetta sivusin itsekin jo Ensimmäisessä Riippumaton Kirjeessä

Pitkäaikaisen osinkosijoittamisen ihanuus

Minulle osinkosijoittajana, yli 15 vuoden sijoitushorisontilla, karhumarkkinalla ei ole sen kummoisempaa vaikutusta. Vaikka kurssit ovat nyt tippuneet sen 20% huipulta, oma osinkotuloni seuraavan 12kk ajalta on uusissa ennätyslukemissa. Jos kurssit tippuvat 20% lisää, tulen tekemään oman ennätyksen vielä entistäkin suuremmalla marginaalilla.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että osinkotuoton vaihtelu on huomattavasti stabiilimpaa kuin pörssikurssien ja arvostuskertoimien vaihtelu. Itse sijoitan säännöllisesti voittoa tuottaviin, maltillisen osingonjakosuhteen omaaviin ja verrattain defensiivisiin yrityksiin, jotka ovat maksaneet osinkoa jopa vuosikymmeniä putkeen ja pystyneet kasvattamaan sitä jopa läpi finanssikriisin ja muiden aiempien taantuma- ja lamajaksojen. Menneisyys ei toki ole tae tulevasta, mutta tämä DGI-sijoitusstrategia nostaa merkittävästi todennäköisyyttä sille, että salkun osinkotuotto tulee kasvamaan - tai ainakin pysymään samalla tasolla - jo ilman lisäsijoituksia isonkin korjausliikkeen jälkeen.

Samaan aikaan kasvatan osinkotulojani jatkuvasti uusilla sijoituksilla joka kuukausi tai kerran parissa kuukaudessa. Yhdessä olemassa olevien omistusten osinkojen kasvun kanssa, uudet sijoitukset viimeistään varmistavat sen, että seuraavan 12 kuukauden osinkotuottoni tulee jatkuvasti kasvamaan riippumatta siitä onko kulloinkin meneillään nousu- vai laskumarkkina.

Toki osa omistamistani yrityksistä, osinkoaristokraateistakin, voi joutua leikkaamaan osinkoaan ison pörssiromahduksen yhteydessä, jos yrityskohtainen tai makrotaloustilanne heikkenee radikaalisti. Mutta hyvin hajautetussa osakesalkussa tämä ei heilauta isoa kuvaa merkittävästi huonompaan suuntaan. Toki se voi tarkoittaa joitakin yksittäisiä myyntejä ja salkun hienosäätöä, mutta vuosittaisen osinkotulon kasvuennuste pysyy lähes kaikissa skenaarioissa positiivisena.


Osinkosijoittaja vs. Mikael Jungner

Karhumarkkinan lähestyessä tai sen aikana pitkän sijoitushorisontin omaavan osinkosijoittajan ei siis tarvitse tehdä mitään muuta kuin pitää hyviä yrityksiä salkussaan ja kerätä osingot talteen koko ajalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan, kaiken tämän yleisen vouhkaamisen ja panikoinnin jälkeen. Hämmästyttävä kontrasti.

Kurssit tulevat sieltä sitten aikanaan nousemaan, kunnes taas laskevat ja romahtavatkin jälleen jossain vaiheessa. Hyvin hajautetun osingonkasvattajista koostuvan salkun generoima osinkotulo sen sijaan tulee puksuttamaan ylöspäin tasaisesti vuosi vuodelta, kun sijoittaja jatkaa säännöllistä sijoittamista kriteereihinsä vastaaviin yrityksiin riippumatta kulloisestakin markkinasentimentistä.

Mikael Jungnerin kaltainen spekuloiva ajoittaja voi toki tuurilla onnistua ja saada hyviä tuloksia lyhyellä aikavälillä. Riski menetetyistä tuotoista kasvaa kuitenkin jatkuvasti sitä mukaa, kun odottaa sopivaa laskua, mikä saattaa lopulta osua kohdalle vasta vuosien tai jopa yli viiden vuoden odotuksen jälkeen. Markkinoista voimakkaasti näkemystä ottavalla sijoittajalla on myös psykologinen kynnys ostonapin painamiseen pitkän odotuksen ja pitkään jatkuneen laskun aikana, koska hän haluaa ostaa pohjalta. Sitä pohjaa odotellessa kurssit voivat jo lähteä äkillisestikin nousuun, jolloin ajoittaja voi helposti päätyä ostamaan osakkeensa takaisin jo selvästi nousseisiin kursseihin vuosien odottelun jälkeen. Todellinen loss-loss -tilanne pahimmillaan. Kuten ylläkuvattu Jungnerin 2,5 vuoden sijoitushistoria osoittaa, liian aikaisin myyminen on todellinen riski ajoittajalle.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Viisi askelta FIRE:en

Alisa, 22, on täysin oikeilla jäljillä