Oma valaistumisen hetkeni säästäjänä ja sijoittajana

Olen aina ollut melko säästeliäs. Lapsenakin säästin rahaa säännöllisesti, jotta pystyin ostamaan esim. tietokoneen. Rahaa ei kuitenkaan koskaan ollut liikaa, enkä saanut aikuistuessani minkäänlaista merkittävää rahallista tukea vanhemmiltani. Itse asiassa niinkin lähimenneisyydessä kuin 12 vuotta sitten minulla oli rahaa hädintuskin 1000 euroa. Tuo summa on sen jälkeen lähes 180-kertaistettu.

Kun aloitin työelämässä, pystyin yhtäkkiä säästämään satoja euroja kuussa. En vielä tuolloin sijoittanut lainkaan, vaan säästin pankkitilille, joka toi taloudellista turvaa, ja siihen aikaan vielä jonkinlaista korkotuottoakin. Muistan vieläkin hyvin hetken, jolloin säästöni ylittivät 10 000 euroa - se oli hieno virstanpylväs aikanaan.

Muistan monesti ajatelleeni, että taloudellinen puskuri mahdollistaisi minulle halutessani tai pakon edessä usean kuukauden, ja myöhemmin usean vuodenkin mittaisen vapaan töistä. Vapaa-aika on ollut minulle tärkeää jo pitkään. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että säästämäni summa voisi lisätä minulle taloudellista vapautta ja sitä kautta vapaa-aikaakin sijoitustuottojen muodossa. 

Tuo valaistumisen hetki oli se, kun ymmärsin pystyväni luomaan merkittäviä passiivisia tulovirtoja laittamalla omia säästöjäni töihin sijoittamalla. Sitä ennen olin vain säästänyt ja laskenut kulutukseni mukaan kuinka monta kuukautta nuo säästöt tarvittaessa kattaisivat. Vaikka sekin on oiva tapa konkretisoida taloudellisen puskurin merkitys, se olisi tarkoittanut, että olisin aina joutunut aloittamaan alusta, kun olisin käyttänyt "vapauteni" - se olisi ollut vain hyvin tilapäistä.

Tällä hetkellä olen jo tehnyt sen megaloikan, joka vaaditaan siirtymiseen tilanteesta, jossa tilille säästetty rahamäärä kattaa kuukausien menon, tilanteeseen, jossa sijoitusten tuottama kassavirta kattaa saman pituisen kulutuksen. Nämä voivat äkkiseltään vaikuttaa hyvin samankaltaisilta tilanteilta, mutta niiden välillä on yksi valtava ero. Ensimmäisessä syödään koko kuorma - jälkimmäisessä ei kosketakaan (paitsi sitten, kun ikävuosia on jo selvästi enemmän). Olen jo pitkän aikaa siirtynyt laskemaan vapaa-aikaoptiotani sijoitustuottojen ja kulutuksen kautta - sen sijaan, että vertailisin varallisuutta kuukausikulutukseen.

En tosin vielä kata kolmea kuukautta enempää omilla passiivisilla tuloillani, enkä ole suoraan sanottuna varma yllänkö koskaan ihan täyteen 12 kuukauteen. Mutta tuo mainitsemani megaloikka on kuitenkin jo tehty siinä, että mindset on nyt kokonaan toinen kuin vaurastumisen alkumetreillä, ja olen enemmän kuin tyytyväinen tuohon hyppäykseen.

Uskoakseni tuon loikan ottaminen voi joskus myös ahdistaa aloittelevia sijoittajia ja taloudellisesta riippumattomuudesta haaveilevia, koska se ottaa julmetun pitkän ajan, ja silti katsot periaatteessa edelleen hyvin samankaltaisia lukuja: kuinka monta kuukautta säästösi kattavat vs. kuinka monta kuukautta sijoitustuottosi kattavat. Jälkimmäinen vaatii vaan 25-kertaisesti enemmän pääomaa, ja siinä kuluu aikaa ennen kuin tuohon tilanteeseen pääsee. Mutta kun sen tilanteen on saavuttanut, on se monin tavoin hyvin palkitseva tunne, ja mahdollistaa toiselle tasolle siirtymisen taloudellisen vapauden tavoittelussa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Viisi askelta FIRE:en

Alisa, 22, on täysin oikeilla jäljillä