Suomalaisten säästösaste kääntyi kasvuun - halleluja, kohta firetetään!

Eilen suomalaisissa talousmedioissa julistettiin varsinaista ilosanomaa siitä, miten suomalaisten kotitalouksien säästämisaste nousi viime vuonna positiiviseksi ollen 0,6% käytettävissä olevista tuloista. Edelliset kaksi vuotta oltiin nimittäin kynnetty negatiivisen puolella, pahimmillaan -0,9%:ssa vuonna 2017. Toisin sanoen suomalaiset olivat lisänneet kulutustaan velalla tai aiemmista säästöistä nipistäen, eikä vuosien 2016-2017 tuloista jäänyt eurosenttiäkään säästöön, kun katsotaan isoa kuvaa.

Kansankapitalismi, tästä se lähtee! (torilla tavataan?)

Onhan se toki positiivista, että kahden vuoden korpivaellus päättyi ja nyt pinnistettiin takaisin plussan puolelle. Mutta mitä tuo reilun puolen prosentin säästämisaste käytännössä tarkoittaa? Suoraan sanoen mielestäni se on käsittämätön ja surkeaakin surkeampi tulos.

Suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot ovat keskimäärin noin 40 000 euroa Tilastokeskuksen mukaan. 0,6% tästä summasta on 240 euroa eli 20 euroa kuukaudessa. Kaksikymppiä! Eli suomalaiset voisivat saada keskimääräiselle säästämiselleen 3% osinkotuotolla huikeat 7 euroa lisää pääomatuloa vuodessa per kotitalous. Tästäkö se kansankapitalismi sitten lähtee nousuun? Niinpä niin.
 

Hetkinen, eikös kaikkien pitänyt olla hullaantuneita firettämiseen?

Juuri viikkoa aikaisemmin saimme lukea todellisuudesta irtaantuneita otsikoita, kuten tämä alla oleva, missä media tulkitsi Nordean tekemää tutkimusta ihan reilusti mutkat suoriksi vedellen:




"Nuoriso on todella hurahtanut firettämiseen - joka toinen tavoittelee sijoittamisella taloudellista riippumattomuutta", kertoi Kauppalehti.

Ja sitten pöytään lätkäistään tuo 0,6%:n säästämisaste. Pläts. Paluu maan pinnalle.

Jotenkin tuo säästämisaste konkretisoi karulla tavalla sen, miten kaukana laaja kansankapitalismi todella tässä maassa on - puhumattakaan taloudellisen riippumattomuuden tavoittelusta tai firetyksestä.

Tietenkään Nordean tutkimuksen vastaajajoukko ei edusta koko väestöä, vaan siinä keskityttiin nuoriin sijoittajiin, mutta on tämä otsikoiden ja "datan" ristiriitaisuus silti melkoisen huvittavaa.

Olemme kertakaikkisen persaukinen kansa

Twitterissä oli hiljattain hyvää vertailua Suomen ja Italian talousluvuista; julkisesta ja yksityisestä velasta suhteessa talletuksiin. Italia, tuo velkakriisin reunalla horjuva maa, jota suomalaisten veronmaksajien, noiden 0,6%:n supersäästäjien, on kenties syytä varautua tukemaan lähivuosina hyvässä liittovaltion hengessä.


 
Näistä luvuista tehtiin kerrassaan tylyjä yhteenvetoja: jos sekä Suomi että Italia kaatuisi, Italialle jäisi jäljelle nettovarallisuutta +110% BKT:sta, kun taas Suomi vajoaisi 130% BKT:sta miinukselle!  Eiköhän lähdetä joukolla tukitalkoisiin taas heti, kun jokin "etelän köyhä maa" tarvitsee meidän hyvinvointivaltion yltäkylläisessä vauraudessa piehtaroivien apua.


Miten tähän on päädytty?

Siihen on varmaan lukemattomia syitä, miksi Suomessa ei säästetä eikä suomalaisille kerry varallisuutta samaan tapaan kuin monille muille, oikeasti rikkaille Euroopan maiden kansalaisille.

Voidaan lähteä katsomaan historiaa, Suomen roolia osana Ruotsin kuningaskuntaa ja myöhemmin suuriruhtinaskuntana Venäjän vallan alla, sekä eri sotien lopputuloksia ja vaikutuksia hyvinvointiin ja varauteen. 


Joku voisi nostaa esille sen, miten emme ole tarpeeksi itsekkäitä tai emme aja omia etujamme aina siinä määrin kuin voisimme. Miten olisimme voineet eri yhteyksissä neuvotella itsellemme paremman geopoliittisen aseman ja mitä vaikutuksia sillä olisi voinut pitkällä aikavälillä olla.

Tai sitten voidaan puhua lotosta ja peliautomaattien määrästä - noista pahuuden todellisista ilmentymistä, ja miten Veikkaus köyhdyttää kaikki suomalaiset. Tai no, mikä vaan monopoli, sieltähän se vika yleensä löytyy.


Yksi tunnettu fakta on se, että suomalaiset ovat omistusasujia, säästäminen siis kohdistuu betoniseiniin - ei arvo-osuustilille.

Kenties SDP:n näkemykset verotuksen kehittämisestä ovat sen verran pahasti ristiriidassa yksityisen varallisuuden kasvattamisen kanssa, että se näkyy näissä luvuissa.

Varmaan kaikilla näillä on oma pieni vaikutuksensa siihen, miksi persaukiset suomalaiset  juoksevat töissä yhdeksästä viiteen ja saavat kaiken tuon puurtamisen jälkeen säästöön 20 euroa. Itse lähtisin kuitenkin hakemaan ratkaisua ihan toisaalta: lasten, nuorten, tulevien suomalaisten nettoveronmaksajien talousaiheisesta opetuksesta ja koulutuksesta. Ihan yleissivistävällä tasolla, ei tarvitse mennä mihinkään derivaattoihin ja derivatiiveihin. Siitä se muutos lähtee.


Mitä jos itse saisin säästöön 20 euroa kuukaudessa?

Tällä hetkellä tulotasoni on aika hyvä, selvästi suomalaista mediaanitasoa korkeampi, mutta suunnittelen myös downshiftaamista tulevina vuosina, jolloin tulotasoni - kaikki tulot huomioiden - tulee tipahtamaan merkittävästi tuon mediaanin alapuolelle.

En silti voisi koskaan kuvitellakaan säästäväni noin säälittäviä summia kuukaudessa.

Jos huomaisin, että kulutukseni on noin lähellä tulojani, tekisin yksinkertaisesti jotain toisin. Siis myös niillä alhaisimmilla tuloilla, joille tulen lähivuosina siirtymään. Muuttaisin asioita niin pitkään, että saisin aivan minimissään sen satasen verran viivan alle, mielellään kaksi. Tulotasosta riippumatta.

Kaikesta tästä avautumisesta voinee päätellä, että en vaan pysty ymmärtämään keskimääräisen suomalaisen suhtautumista rahaan. No, tilanteita on monia ja asioille on varmasti osittain syynsäkin. Ehkä vielä jonain päivänä pystyn lukemaan Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon säästämistä koskevan osion niin, että kahvit pysyvät pois näppäimistöltä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Viisi askelta FIRE:en

Alisa, 22, on täysin oikeilla jäljillä