Sijoittamisen psykologiasta

Sijoittamiseen liittyy mielenkiintoisia psykologisia ulottuvuuksia. Tietysti päällimmäisenä on ostojen ja myyntien ajoitus, ettei osta hypen huipulla arvostuskertoimiltaan ja muilta tunnusluvuiltaan ylihinnoiteltuja yhtiöitä, ja että malttaa olla myymättä sijoituksiaan paniikissa niiden arvon laskettua tai toisaalta liian aikaisin nousun alettua. "Be fearful when others are greedy, and greedy when others are fearful" ja sitä rataa.

Paljon puhutaan aina ns. osakepoiminnan vs. indeksisijoittamisen hyödyistä, verotehokkuudesta, kaupankäyntikulujen minimoimisesta ja rahastojen hallinnointikulujen vaikutuksesta sijoittajan tulokseen pitkän ajan yli. Ns. objektiivisista aiheista, ja tosi tärkeitä keskusteluja nuo kaikki ovatkin, mutta jos sijoittajan "henkinen asennoituminen" sijoittamista kohtaan ei ole tarpeeksi harjaantunut suhteessa omiin säästämisen ja sijoittamisen tavoitteisiin, väitän, että sillä voi olla suurempi vaikutus lopputulokseen kuin noilla kaikilla edellämainituilla yhteensä.

Osinkosijoittajan näkökulma

Näin osinkosijoittajan näkökulmasta tähän sijoittamisen psykologiaan tulee vielä aivan omanlaisensa mauste. Minullehan ei sinällään pitäisi olla erityisen merkityksellistä se, miten salkkuni markkina-arvo kehittyy lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, koska haluan ennenkaikkea rakentaa vahvaa, ennustettavissa olevaa ja tasaisesti kasvavaa kassavirtaa osinkotulojen muodossa. En siis suunnittele esimerkiksi myyväni omistuksiani sitä mukaa, kun tarvitsen kassavirtaa, jolloin myyntihetken kurssisykli olisi merkityksellinen, vaan jätän passiivisen tulon generoinnin osinkojen vastuulle.

Toki odotan, että osakeomistusteni markkina-arvo nousee pitkällä aikavälillä, yli 10 vuoden perspektiivillä, vaikka lähtökohtaisesti en olekaan salkkuani realisoimassa. Sen sijaan käytössä olevalla sijoitusstrategiallani ei ole mitään väliä, jos omistamieni yhtiöiden pörssikurssit matelevat ostohintojeni alapuolella vaikka vuosia, kunhan yhtiöiden tuloksentekokyky pysyy hyvällä tasolla mahdollistaen osinkojen kasvun tai vähintäänkin osinkotason ylläpitämisen.

Käytäntö on teoriaa ihmeellisempää

No niin, nyt kun teoreettiset löpinät on saatu alta pois eli miten sen paperilla pitäisi mennä, katsotaanpa miten osinkosijoittajan ihmismieli käyttäytyy reaalimaailmassa.

Viime viikkoina kauppasodan myllerryksissä tein muutamia ostoja, ja "onnistuin" ajoittamaan ne äärilyhyen aikavälin tarkastelussa ns. pohjille, mistä seuraavina parina helpotusrallipäivänä tultiin mukavasti ylöspäin. Tämähän oli todella palkitsevaa, tsekkasin kurssit monta kertaa päivän aikana, ja olin ihan että "jes, mikä ajoittamisen guru mä olenkaan". Miksi ihmeessä reagoin näin, kun en ole vielä saanut lainkaan osinkoja kyseisistä yhtiöistä, eikä yhtiöiden tuloksessa tai osingonmaksukyvyssä ole tapahtunut minkäänlaista muutosta parin päivän takaiseen verrattuna? Tämähän on täysin ristiriidassa sijoitustyylini kanssa - mitä ihmeen väliä sillä on minulle, että kurssit ovat 3% korkeammalla kuin kaksi päivää sitten?

No, ihmisiähän tässä vain ollaan - ei mitään osinkokoneita (poislukien tietysti tämä).  Mutta tämä tarina menee vielä mielenkiintoisemmaksi.

Nimittäin, osinkosijoittajana - vaikka iloitsinkin kurssien hetkellisestä noususta - tulen jossain vaiheessa todennäköisesti toivomaan niiden samojen osakkeiden kurssien laskua, jotta saisin parempaa osinkotuottoa uudelle sijoittamalleni pääomalle. Tämä vielä entisestään korostaa tuosta kahden päivän helpotusrallista syntyneen mielihyvän eriskummallisuutta. Miksi annan tällaisen "kohinan" vaikuttaa reagoimiseeni, kun tavoitteeni ovat paljon, paljon isommassa kuvassa.

Osinkosijoittajan psykologinen paradoksi

Itse olenkin huomannut, että sijoitusstrategiastani ja -lähestymistavastani huolimatta toivon "salaa" kurssinousua aina silloin, kun olen juuri äsken ostanut jotain osaketta. Ja sitten kun aikaa kuluu tarpeeksi, kun käteiskassa taas karttuu hieman suuremmaksi, toivon niiden samojen osakkeiden laskua, jotta saisi taas uusia ostopaikkoja. Jos lasku taas jatkuu paljon pidempään, voi helposti alkaa vähän ahdistamaankin, jos salkun arvo on sulanut liikaa - vaikka silloinhan juuri olisi ne parhaat alennusmyynnit menossa ja pystyisi tekemään huippulöytöjä.

Objektiivisesti tarkasteltunahan tämä on aika mielipuolista puuhaa. 😄

Itse koen, että tällaisten tuntemuksien tunnistaminen itsessä, voi auttaa kehittämään omaa lähestymistään asioihin pidemmällä aikavälillä , tai suomeksi sanottuna "pitämään pään kylmänä" - tai ainakin viileämpänä. Se, kuka hallitsee sijoittamisen psykologian kiemurat, tunnistaa ja reflektoi oman käyttäytymisensä syitä ja seurauksia, pystyy todennäköisemmin menestymään sijoittajana pitkällä aikavälillä. Siksi jokaisen kannattaakin pyrkiä tunnistamaan itsessään tällaisia asioita - ei pelkästään optimoimaan "teknisiä" tai objektiivisia asioita sijoittamisessa, kuten kaupankäyntikuluja tai verotehokkuutta. Loppu viimein se suurin merkityksellinen muuttuja saattaa löytyä jostain ihan muualta.



Kommentit

  1. Nimenomaan itsetuntemus ja omien sijoituspäätösten reflektointi auttaa tekemään myöhemmin parempia päätöksiä. Itse olen päättänyt sijoittaa kuukausittain kiinteän summan rahastoihin, joten en vaivaa päätäni markkinaliikkeillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simppeli ja tehokas ratkaisu, joka vaatii itsekuria, mutta varmasti tuo tuloksia. 👍

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Uusi ilmiö: pankit hylkäävät "liian hyviä" asiakkaita

Osinkoja vuoden jokaisena viikkona?