Kaikki voivat säästää 10 000 euroa vuodessa

Taas tuli vastaan yksi näitä lehtiartikkeleita, missä henkilö oli säästänyt yli 10 000 euroa vuoden aikana. Siitä seurasi sitten vähemmän yllätyksellisesti valtava negatiivinen palauteryöppy, missä kommentoijat etsimällä etsivät kyseisen henkilön säästösaavutuksesta "virheitä", jotka samalla ovat heille itselleen perusteluita ja vakuutteluita siitä, ettei tällainen olisi mahdollista heille itselleen.

Mielestäni 10 000 euron säästäminen on hyvä saavutus, ja siihen on monia eri reittejä;
  • kulujen minimointi
  • palkkatulojen nostaminen
  • työmäärän nostaminen
  • passiivisten tulojen kasvattaminen
Jollekin se voi mahdollistua asumalla pidempään vanhempien luona - se ei ole mikään virhe, mistä pitäisi lähes koulukiusaajamaisen ivallisesti ujeltaa somessa. Jollekin toiselle se voi tarkoittaa kahta eri työtä, kolmannelle oman kulutuksen optimointia ja vaikkapa pienempään asuntoon muuttamista. Jo pidämmälle ehtineelle valtaosa tuosta säästöstä voi tulla jo passiivisen tulovirran kautta. Lähes kaikille se tarkoittaa välittömän mielihyvän lykkäämistä tulevaisuuteen.

Omalla kohdallani on kulunut jo lähemmäksi vuosikymmen siitä, kun viimeksi EN ole säästänyt 10 000 euroa vuodessa. Olen perheellinen, keskituloinen, käynyt 30 maassa, en ole saanut perintöjä, enkä mitään isompia rahallisia avustuksia. Jos menisin nyt johonkin naistenlehteen esittelemään saavutustani, varmasti omastakin "yhtälöstä" väkisin kaivettaisiin se "virhe", minkä jälkeen osa lukijoista voi tyytyväisenä jatkaa omia kulutusjuhliaan ja oravanpyörässä pyörimistä.

Tavoite on kaikkien ulottuvilla

Yleinen kommentti ja harhaluulo on, että 10 000 euron säästäminen on mahdollista vain "rikkaille".

Väitän, että jos olisi aidosti pakko, käytännössä kaikki, 99% suomalaisista aikuisista, pystyisivät säästämään 10 000 euroa vuodessa, kolmen vuoden siirtymäajalla.

Tämä on teoreettinen ääriesimerkki, sillä "pakko" on todella voimakas sana. Se tarkoittaa sitä, että tähän tavoitteeseen yltäminen olisi todella elämän ja kuoleman kysymys, ja siihen suhtauduttaisiin sillä vakavuudella ja tarmokkuudella.

Tällöin kaikki suomalaiset pystyisivät tekemään elämässään muutoksen, mikä mahdollistaisi 10 000 euron säästön vuoden aikana viimeistään kolme vuotta tavoitteen asettamisesta - riippumatta lähtökohdista. Joillekin se tarkoittaisi täydellistä elämänremonttia ja isojakin uhrauksia, epämieluisen työn vastaanottamista, useamman työn tekemistä, kulutustason karsimista - mutta se olisi tehtävissä. Jos olisi aidosti pakko.

Kaikki on kiinni asenteesta

Yllä oleva oli teoreettinen esimerkki, missä säästäminen olisi elämän ja kuoleman kysymys eli tavoitteeseen olisi aidosti pakko päästä. Toisessa ääripäässä on täysi laiskottelu ja välinpitämättömyys. Käytännössä kukaan meistä ei ole näissä 100%:n ääripäissä, vaan kaikki ihmiset asettuvat tähän janalle johonki ääripisteiden välille:






Jos tavoitteeseen suhtautuu melko välinpitämättömästi (oikeanpuoleinen oranssi pystyviiva), tällöin tarvitaan jo nykytilanteessa merkittävä talouden ylijäämä, sanotaan nyt vaikka noin +600 euroa kuukaudessa, jotta melko pienillä toimenpiteillä voi ajatella yltävänsä 10 000 euron vuositavoitteeseen.

Jos taas lähtötilanne on -500 euroa per kk talouden alijäämä, pitää käytännössä muuttaa kaikki, ja asennoitumisen on oltava luokkaa "pakko", jotta kolmen vuoden aikana voisi yltää 10 000 euron vuositavoitteeseen.

Jokaisen tilanne on siis yksilöllinen, mutta jos asennoituminen näihin mediassa esillä oleviin artikkeleihin on virheiden etsiminen ja tilanteen todistelu "väärin säästetyksi", ja jopa sillä ilakointi sosiaalisessa mediassa - ennemmin kuin aito mielenkiinto ja parhaiden vinkkien soveltaminen omaan tilanteeseen ja säästöideoiden hakeminen - on päivän selvää, ettei tällaiseen säästötavoitteeseen tule koskaan pääsemään. Ehkä osittain juuri siksi suomalaisten keskimääräinen säästöaste pyöriikin 0%:n ympärillä. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.

Kommentit

  1. Minä taasen olen eri mieltä. Kaikki eivät pysty säästämään näin paljoa. Mistäkö se johtuu? Monesti siitä että kulutusta tulisi laskea liikaa omaan hyvinvointiin nähden. Olen huomannut nyt samaa kun tulot ovat tavallista pienemmät, ei pysty enää nipistämään kulutusta niin ettei elämä tuntuisi liian kituuttavalta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se kova tavoite, ja monesti tosiaan vaatii muutoksia vallitsevaan tilanteeseen. Jos esimerkiksi on perhevapaalla, ei varmasti pysty juuri sillä hetkellä tuohon tavoitteeseen, mutta pystyy kyllä suunnittelemaan miten perhevapaan jälkeen muuttaa omaa tilannettaan siihen suuntaan, että saa tuon tavoitteen kasaan - jos siis niin haluaa tehdä.

      Omalla kohdallani 10k toteutuu jo nykyisellään, mutta pääsisinkö 20k euroon? Jos oikeasti keskittyisin tuohon tavoitteeseen, niin varmasti pääsisin. Se vaatisi kulutuksen karsimista ja jonkin verran myös tulojen nostamista, mutta olisi mahdollista, vaikka juuri nyt se ei voikaan toteutua, jos en muuta mitään yhtälön osaa.

      Se on toki eri asia, haluaako tällaisia tavoitteita 10k€ asettaa ja miten paljon kukiin on niiden eteen valmis tekemään, mutta mahdottomia ne eivät ole lähes kenellekään tuollaisen 3 vuoden ikkunan sisällä.

      Poista
  2. Lähes kuka tahansa pystyy tämän tekemään mutta suurin osa ei vain halua. Aina löytyy selitys miksi ei muka onnistu jos ei vilpittömästi halua. Lenkille lähtemiseen tai ystävän tapaamiseen ei ole aikaa mutta samalla vietät illan kotona televisiota katsoen.

    Joskus olen yrittänyt maanitella ystävääni joka käyttää alkoholiin kuukausittain 1000-1500€ ja tekee kovasti ylitöitä rahoittaakseen tämän kokeilemaan elämänmuutosta asioiden parantamiseksi. Korkin kiinni laittaminen vapauttaisi hänet kokonaan ylitöistä, toisi valtavasti vapaa-aikaa, rahaa ja antaisi voimavaroja itsestään huolehtimiseen mutta tahtoa ei vain löydy eikä kuulemma ongelmaakaan alkoholin kanssa edes ole.

    Kun katsoo nettikeskustelujen surullista sävyä suhtautumisessa säästämiseen ja talouden hallintaan on parempi että keskustelee aiheesta vain siitä kiinnostuneiden kanssa. Jopa veljeni pitää puheita taloudellisesta riippumattomuudesta haihatteluna ja mahdottomuutena vaikka on vierestä nähnyt minun ponnistelut asian eteen ja ainakin toistaideksi olen sivussa työelämästä. Eli vaikka kädestä pitäen yrität näyttää mallia niin se vain ei uppoa jokaiseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen 100 000 kasassa - miltä nyt tuntuu?

Uusi ilmiö: pankit hylkäävät "liian hyviä" asiakkaita

Osinkoja vuoden jokaisena viikkona?